Ilmansuojeluyhdistys

Ilmansuojeluyhdistyksen COP15-blogi

21.12.2009 - COP oli FLOP

Hei, vielä vaikutelmia, vaikka kaikkien odotusten COP oli lopulta suuri FLOP!

Perjantaina iltapäivällä oli KlimatForum:ssa lähinnä amerikkalaisista muodostuva NGO-paneeli. Ensimmäinen keskustelunaihe oli Obaman puhe, joihin kaikki olivat pettyneitä. Syynä oli vaatimattomat lupaukset sekä se että hän ei ole satsannut poliittista pääomaa ilmaston puolesta, vaikka hänellä predsidenttinä olisi siihen valtaa. Toisaalta kaikki totesivat että hän on selvästi paras vaihtoehto presidenttinä. Yksi mielipide oli että talouselämällä on kova ote USA:n hallintoon.

Englantilainen juristi sanoi että maapallosta ei voi tehdä esinettä josta tehdään kauppaa. Hän myös paheksui nykyistä tapaa louda mekanismeja joilla ympäristöä pilaaminen sallitaan. Eräät ehdottivat ympäristöllisen rikosoikeuden perustamista. Juristi totesi myös että tilanneta voidaan pitää hätätilana, jolloin pitäisi voida säätää hätätilalakeja. Paneelissa todettiin edttä tässä tilanteessa voi jopa olla parempi että ei tule sopimusta, kuin että huono sellainen syntyy. Kaikki ehdottivat kolvaa painostamista NGO:iden suunnasta seuraavan puolen tai vuoden aikana.

Eräs keskeinen kanta oli että kaikkien maiden pääneuvottelijat saisivat olla korkeintaan 40-vuotisia.

Alec Estlander

20.12.2009 - Perjantaisia tunnelmia neuvottelusalista ja Kööpenhaminan kaduilta

Perjantaina kirjoittamani merkintä ei käsitellyt koko huippukokouksen vapaata osuutta, joten jatkan tuota kommenttia nyt.

Istuin Forum Copenhagenin tietokonepöydässä, jossa oli kansalaisjärjestöjen edustajia Ranskasta, Kiinasta, Japanista ja Saksasta. Muutama muu ryhmästämme oli asettunut varsinaiseen katsomoon. Ennen puheenvuoroja salissa oli käynyt tasainen puheensorina, mutta puheiden aikana vallitsi hiljaisuus ja kaikki kuuntelivat mitä sanottiin. Osuuden loppujen puheenvuorojen keskeinen sisältö:

Brasilia: "En hyväksy sitä, että maailman johtavat kansakunnat allekirjoittavat jonkinlaisen paperin vain siksi, että halutaan sanoa että sopimus syntyi. ...Olemme valmiita rahoittamaan muiden kehitysmaiden avustustamisen, mikäli tämä on kiinni siitä."

Kun Yhdysvaltojen presidentti Obama nousi puhujanpönttöön, viimeisetkin salissa tietokonettaan naputelleet ihmiset lopettivat muut puuhat ja kääntyivät kohti näyttöä.

Barack Obama, USA: "Nyt ei ole aika puhua, nyt on aika toimia. Mitä ikinä tapahtuukaan Kööpenhaminassa, Yhdysvallat leikkaa päästöjään joka tapauksessa. Kaikkien suurimpien talousalueiden täytyy toimia kotimaassan. Kaikkien suurien talousalueiden on sitouduttava kunnianhimoisiin tavoitteisiin. Meidän suurimpien talouksien on autettava kehitysmaita selviytymään tästä. Yhdysvallat lupaa kehittyvien maiden avuksi 10 miljardia dollaria vuoteen 2012 mennessä ja 100 miljardia dollaria vuoteen 100 miljardia dollaria vuoteen 2020 mennessä. Korostan, että nyt on aika toimia. Olemme valmiita leikkaamaan päästöjämme 17 prosenttia vuoden 2005 tasosta."

Useiden hyvien puheenvuorojen jälkeen Forum Copenhagenissa olivat kaikuneet äänekkäät aplodit. Nyt jostain nurkasta kuului yksittäinen nopeasti vaikeneva läpytys (mahtoikohan taputtaja ymmärtää mitä puhuja oli sanonut?) "Sanoiko hän todella 17 prosenttia vuoden 2005 tasosta?", kysyi vieressäni istunut ranskalainen.

Etelä-Afrikka: "Rikkaiden maiden täytyy ottaa johto tässä asiassa."

Japani: "On aika jättää itsekeskeisyys taakse..."

Ruotsi: "Uskomme, että jos maat toimivat yhdessä, tämä ongelma voidaan ratkaista. EU on tosissaan. Jos muut kehittyneet maat tulevat mukaan, lupaamme leikata päästöjämme 30 prosenttia. USA ja Kiina tuottavat yli puolet maailman päästöistä, ja niiden on EHDOTTOMASTI otettava tästä vastuuta. Muuten emme voi rajoittaa lämpenemistä kahteen asteeseen. Minun kelloni mukaan meillä on vain tunteja aikaa. Palataan siis töihin."

EU: "On halvempaa torjua tämä ongelma nyt kuin korjailla tilannetta jälkikäteen."

Bolivia: "Juuri nyt, tällä hetkellä, muutama maan johtaja neuvottelee keskenään sopimuksesta, eivätkä ne johtajat ole samoja jotka ovat tehneet työtä täällä kaksi viikkoa. Sanon, että he eivät ole samoja johtajia, joiden kansat ovat välittömän hengenvaaran alla tämän ongelman vuoksi. Herra Obama, jos olette sitä mieltä että olemme tulleet tänne tekemään jotakin emmekä vain puhumaan, olkaa hyvä ja tehkää siis niin: täyttäkää Kioton protokolla. Olemmeko tulleet tänne pelastamaan henkiä vai tappamaan? Meidän on nyt käytettävä voimavaramme äiti Maan pelastamiseen."

Venezuela: "Olemme olleet täällä päiviä, neuvotelleet, mielenosoittajat ovat marssineet tuolla lumen keskellä, olemme nostattaneet täällä hyvän hengen. Nyt Obama tulee tänne kuin keisari, heittää täysin mahdottoman tarjouksen ja poistuu jälleen tuosta ovesta. Noin jenkki-imperiumi jättää tämän maailman! Läpinäkyvyys puuttuu tästä sotkusta. Emme voi hyväksyä tätä. Obama, Nobel prize for war! Kööpenhamina vasta aloittaa valtavan globaalin debatin siitä miten äiti maa pelastetaan. Jos ilmasto olisi pankki, USA olisi jo pelastanut sen! Obamasta tulee suurin pettymys monille maailman ihmisille, sillä he uskoivat häneen. Aiomme hylätä jokaisen aloitteen, joka sujautetaan tuolta Obaman ylimielisen oven takaa. Lähdemme täältä tietäen, että sopimus olisi VOINUT syntyä. Tässä loppupuheessa ei nyt ole loistoa, mutta tämä on kunnian kysymys. En voi pettää näitä ihmisiä, jotka tekivät töitä tämän onnistumisen eteen."

Tämä oli varsinaisen vapaan keskustelun viimeinen puhe, jonka varmasti koko viime vuoden ajan toivottiin kuulostavan aivan toisenlaiselta. Maiden johtajat lähtivät lounaalle, ja ihmiset lähetyssalissa alkoivat taas hengittää. Tässä vaiheessa jokainen salissa ymmärsi, että kattavaa tavoitteellista yhteisymmärrystä ei ole syntymässä - vaihtoehtona ovat joko täysin riittämättömiä päästöleikkauksia sisältävä sopimuksenomainen paperi tai tavoitteellinen sopimus, jossa olisivat mukana todennäköisesti vain Kioton sopimuksen maat. Väli-Amerikan maiden johtajat olivat hyvin tuohtuneita, eikä raha tainnut olla päällimmäinen asia - Brasilian presidenttikin oli puheessaan korostanut sitä, että jos ongelman ratkaisu on kiinni rahasta, he tarjoutuvat maksajiksi. Oliko neuvottelujen suurin erimielisyys edelleen se sama arvoitus jota mietittiin myös Lappeenrannan Ilmansuojelupäivien paneelikeskustelussa elokuussa - siis että onko teollistuneiden maiden väki valmis muuttamaan elämäntapaansa?

Epäformaali puheosio (kesto 2,5 tuntia). Tämä kannattaa katsoa, jos haluaa tietää mistä kaikesta maat COP15:ssa olivat eri mieltä.

Puheiden lakattua poistuin hallin sisätiloista ulos kävelemään, sillä tauon aikana ruuduilla ei tapahtunut mitään. Pohdin tulevaisuutta tästä eteenpäin. Kokous ei toki ollut vielä ohi, mutta näillä eväillä näytti selvältä että COP15 ei ratkaise mitään. Tätä ajatellessani näin, että reittiäni ristesi pieni mielenosoituskulkue, jonka jäsenet kantoivat lippuja joissa vaadittiin riittäviä toimenpiteitä ja humanitaarisesti oikeudenmukaista menettelyä ilmaston pelastamiseksi. Hetkeni tunnelma sopi kyltteihin täydellisesti ja liityin mukaan. En ollut ainoa, sillä kulkueen saavuttua päämääräänsä siihen oli liittynyt matkalta 2000 ihmistä. Poliisin edustaja kertoi matkalla ystävällisesti lukemia osoituksen järjestäjille. Yksi mellakkavarusteisiin pukeutunut poliisipartio myös pyysi alleviivatun ystävällisesti jokaista ohikulkijaa ruumiintarkastukseen - ehkä siksi, että Tanskan poliisin kovia otteita on viime päivinä arvosteltu tiedotusvälineissa useaan otteeseen. Myös minun laukkuni ja taskuni tutkittiin rutiininomaisesti. Tapahtuma sujui kuitenkin rauhallisesti ja jatkoin matkaani ennen kulkueen pääsyä määränpäähänsä.

ISY:läiset tapasivat jälleen Christianshavnissa viehättävässä pienelle kukkulalle rakennetussa kivitalossa, joka toimii nykyään ravintolana. Neuvottelut olivat iso osa päivälliskeskustelua, ja palatessamme hotelliin näimme olohuoneen televisiosta suoran lähetyksen, jossa Barack Obaman lentokone parhaillaan kiihdytti kohti yötaivasta. Muutama maa oli sopinut keskenään jotain pienessä kabinetissa, ja tämän yhteisymmärryksen sisältö kuulosti hataralta - "ihmiskunta ei halua lämmittää ilmastoa yli 2 astetta". Kurjaa, kurjaa!

Sanni Turunen

19.12.2009 Hiljenevä Bella Center

Noin vartti sitten, kello 15.15, kokous julistettiin päättyneeksi. Toimittajat, neuvottelijat ja järjestöjen edustajat pakkaavat läppäreitään laukkuihin. Tunnelma on jopa uninen, vaikka yksi historian suurimmista konferensseista on saanut sinettinsä. Suurin osa on pettynyt eikä kukaan tunnu olevan raivoissaan. Vaikka syytä olisi. Ehkä mielenosoituksia pidetään myöhemmin eri puolilla maailmaa.

YK:n ilmastonmuutoskonventin pääsihteeri Yvo de Boer piti tapahtuman viimeisen tiedotustilaisuuden. Se alkoi pettyneesti mutta päättyi teennäisen toiveikkaasti. Viimeistään vuoden päästä Meksikossa on saatava sitovat päästövähennyssitoumukset kaikkien kesken.

Täällä Bella Centerissä on ollut erittäin mielenkiintoista ja hyödyllistä. Välillä jopa hauskaa. Olen päässyt ensimmäistä kertaa seuraamaan paikan päältä suurta YK:n kokousta. Välillä on tuntunut kuin olisi seurannut sirkusta, välillä taas järjestelyt ovat menneet liki täydellisesti. Minun ei tarvinnut jonottaa kokouspaikalle kertaakaan.

ISY:n matka on ollut kaikin puolin napakymppi. Suuri kiitos yhdistykselle ja ennen kaikkea Sanni Turuselle!

Kokoustunnelmiani voi lueskella myös Suomen Luonto -lehden blogista: http://suomenluonto.blogit.fi/

Terveisin,
Juha Honkonen

18.12.2009 - Tutkimusretki uusiutuvan energian Lollantiin

ISY:läiset olivat päättäneet tehdä torstaina ekskursion Lollannin uusiutuvan energian testialueelle. Lähdimme matkaan ennen kahdeksaa aamulla, ja hyvin pian kävi selväksi, että päivän teema olisi energian lisäksi lumi. Lunta satoi vaakasuorassa tuulen mukana, ja sitä oli maassa jo enemmän yli viisi senttiä. Tämä ei ole Tanskassa tavallista, joten sää aiheuttu liikenteessä kaaosta. Matkamme Etelä-Tanskassa sijaitsevalle Lollannin saarelle kesti kolme tuntia huolimatta taitavia kolaripaikkojen kiertoreittejä keksineestä kuljettajastamme.

Pysähdyimme museoidun sokeritehtaan pihaan ja Baltic Sea Solutionsin insinööri Jan Johansson johdatti meidät sisään viihtyisään kokoustilaan. Hän esitteli meille Lollannin saaren: Kyseessä on erittäin tasainen saarialue, jossa asuu melko vähän ihmisiä. Saaren suurimmassa kaupungissa Nakskovissa toimi ennen telakka, mutta kun se 80-luvulla lopetti, suuri määrä ihmisiä jäi työttömäksi. Lollannissa on edelleen paljon sokerijuurikaspeltoa ja sokeritehdas, mutta se on kaikkialla Tanskassa tunnettu köyhänä, tylsänä ja tulevaisuudettomana alueena, jota asuttavat työttömät, pitkästyneet ihmiset.

Tältä pohjalta Lollannin yrityshautomo lähti kehittelemään hankkeita piristämään kuntaansa. Suunnittelun ja päätöstenteon jälkeen päätettiin, että kunta satsaa muutaman vuoden intensiivisesti uusiutuvien energiamuotojen saamiseen alueelle ja pilottihankkeiden kokeiluun. Perustettiin yhteistyö yliopistojen, teollisuuslaitosten ja kunnan välille, ja usea ihminen teki kovaa työtä rahoituksen ja yhteistyökumppaneiden hankkimiseksi.

Tulos on vaikuttava. Nyt Lollannissa on merituulipuisto, toimiva prototyyppiaaltovoimala, vetytalousalue johon kuuluu viisi kotitaloutta, bioenergiaa tuottavia yhdyskuntajätteen puhdistamiseen käytettäviä leväaltaita ja paljon hyvällä mallilla olevia tulevaisuudensuunnitelmia. Lollanti vei vuonna 2008 Kööpenhaminaan 880 GWH uusiutuvalla energialla tuotettavaa sähköä, ja luku kasvaa joka vuosi. Lollantiin tulee joka viikko useita ryhmiä ulkomailta tutustumaan kehityksen kärkeä edustavaan alueeseen. Vajoava saari on totaalisesti muuttanut kehityksensä suunnan hyvin suunnitelluilla toimenpiteillä.

Oppaamme Johanssonin johdolla uhkasimme jo varsin tiukalla nopeudella mylläävää lumipyryä ja lähdimme ajelemaan pitkin Lollannin pieniä teitä aivan saaren luoteisnurkkaan, jossa vaahtoaa meri tuli vastaan. Kaukaa pöllyävän lumen välistä näimme merelle vinhaa vauhtia pyörivät turbiinien lavat. "Kyllä, tällä ilmalla tuotanto on maksimissa!", oppaamme totesi.

Bussi puolestaan juuttui sateen pehmentämään silttimaahan ja lumeen. Emme päässeet liikkeelle eteen emmekä taakse. Onneksi läheisen sokerijuurikastilan ystävällinen isäntä veti meidät pulasta valtavalla traktorillaan.

Ruokailimme viehättävässä Den Fuldkomne Fisker -nimisessä ravintolassa, ja oppaamme Johansson kertoi lisää Lollannin keitaan kehityksen vaiheista. Hän kertoi, että periaatteessa he vain päättivät tehdä alueen heikkouksista sen vahvuuksia. Heillä ei ole maakaasuputkea, joten oli helppo ajatus alkaa kehittää vaihtoehtoisia energiantuotantomuotoja. Samalla periaatteeksi otettiin, että kaikki prosessien sivutuotteet pyritään hyödyntämään - näin energiaa ei mene hukkaan. Jopa vedyntuotannossa syntyvä happi pystytään hyödyntämään veden puhdistamisessa, mikä tehostaa prosessia 80 %. Johansson häkeltyi täysin, kun kerroin kotikaupungistani, jossa kahden ydinvoimalan lämmin lauhdevesi lasketaan sellaisenaan mereen.

Näimme matkalla vielä vetytalousalueen elektrisaattoreineen. Tuulivoimalla tuotetulla sähköllä erotetaan vettä hapeksi ja vedyksi, ja vety käytetään viiden kotitalouden lämmön- ja sähköntuotantoon. Koimme myös valtavan elämyksen - pääsimme seisomaan 80 metriä korkean 3 megawatin tuulivoimalan juurelle. Majesteetilliset 45 metrin lavat näyttivät kaukaa katsottuina pyörivän hitaasti, mutta läheltä nähtynä meno oli huimaava. Lapojen kärkien nopeus oli 250 km/h. Tuuli lujasti, joten tuotanto oli täälläkin huipussaan. Kuuntelimme tarkasti tuulivoimalan ääntä, sillä kuulemma sitä pidetään usein syynä olla rakentalatta voimaloita. Ääni oli kuitenkin varsin mitätön: Ff... ff... ff...

Kiertueemme kruunasi telakalle nostetun aaltovoimalan näkeminen. Vaikuttavan metallihäkkyrän päällä oli kolme tuulivoimalaa. Tämäkin prototyyppi oli ollut meressä jo hyvän aikaa ja suurempi versio on rakenteilla. Laitteen myrskynkestävyydessä on vielä tekemistä, mutta lollantilaisten tarmo riittää.

Palasimme Kööpenhaminaan paljon nähneinä ja mukanamme paljon asennetta ja ideoita vietäväksi kotiin. Kirjoitin muistiin insinöörin tärkeimmän ohjeen: "Älkää ajatelko 'äh, se on vaikeaa, sitä ei voi tehdä' vaan 'katsotaan miten se voidaan tehdä'."

18.12.2009 Vihdoin virallisessa COP15-tilassa

ISY:n mandaatilla liikkuvan delegaation aamu alkoi epätietoisissa merkeissä. Pitkään on jo ollut liikkeellä tieto, että NGO-osallistujille avataan rinnakkaistapahtuma COP15-neuvottelujen seuraamiseksi, mutta tähänastisen tiedon valossa sisään pääsee vain kokouksen ID-kortilla. Meillähän sellaisia ei ole - muutenhan olisimme päässeet jo keskiviikkona varsinaiseen kokoustilaan.

Lähdin hotellin herkullisen aamiaisen jälkeen taas kohti Bella Centeriä toivomuksenani saada edes delegaatiolle tarvittava määrä kakkostyypin statuskortteja, joilla voisimme todistaa ansaitsevamme sisäänpääsyn kokouksen seuraamistilaan.

Kokouspaikan edustalla oli jälleen varsin väljää - siitä huolimatta, että Yhdysvaltain presidentti Barack Obama oli kiidätetty sisälle juuri puoli tuntia aikaisemmin. Sisäänkäynnin edessä oli runsaasti rauhallisia mielenosoittajia, pääasiassa Greenpeacesta ja aasialaisesta kasvissyöntiä kannattavasta liikkeestä.

Pääsin kävelemään suoraan kujaa pitkin ensimmäisen poliisipartion luo. Selitin asiani, ja ystävällinen konstaapeliherra näytti osaa ottavalta ja lupasi, että saan jatkaa matkaa YK:n virkailijan luokse. Ennen loppusuoraa matkani keskeytti toinen ankarampi poliisipartio. Kerroin jälleen ongelmastamme, ja komisario (hänen täyty olla sama, joka keskiviikkoaamuna kertoi rekisteröitymisen päättymisestä) jyrähti: "OLEN NÄHNYT SINUT TÄÄLLÄ ENNENKIN. Miten niin sinulla ei siis ole ID:tä?" Kertomukseni jälkeen hän epäili, että asialle ei voida tehdä mitään, mutta lupasi että saan jatkaa YK:n virkailijan luokse asti.

YK:n edustaja oli kolmannen poliisipartion kohdalla. Selitin hänelle tilanteen ja kysyin miten meidän tulisi menetellä. "En voi tehdä mitään. Sori", hän totesi. Sen jälkeen hän siirtyi seuraavaan kysyjään. Asia oli selvä, NGO:t eivät olleet tällä viikolla erityisen tervetulleita tänne missään asiassa, eikä paikalla ollut ketään jonka kanssa tilanteesta olisi voinut neuvotella. Palatessani takaisin mielenosoittajien ohi ajattelin YK:n monia erilaisia rooleja maailmassa. Nyt oli kyse pelkästä muodollisuudesta, sisäänpääsystä muutamaan seminaariin. Kuitenkin tämä sama elin tekee työtä myös paikoissa, joissa asiat ovat valmiiksi jollain tavalla dramaattisesti pielessä. Millaisissahan tunnelmissa maailman kriisialueilla ollaan, jos vastaus johonkin paikalliseen elämän ja kuoleman kysymykseen on vain "En voi tehdä mitään. Sori."

Tätä tuumatessani kuljin pois kohti Sundbyn metroasemaa. Edessä oli äänekäs mielenosoitus, jonka keskellä pian olin. "Katso, madam, tiesitkö että maailmassa tapahtuu parhaillaan vaiettu massamurha?" Joukko vakavailmeisiä etiopialaisia näytti ammuttujen ihmisten kuvia kotiseudultaan. "Meillä on vallassa diktaattori, joka tekee tällaista. Tänään hän puhuu tuolla (Bella Centerissä) meidän kaikkien puolesta, ja se ei ole oikein." Jatkoin matkaa, mutta muistin taas erinomaisesti, että maailmassa on vielä paljon asioita ratkaistavaksi vaikka Kööpenhaminassa saataisiin aikaan täydellinen sopimus.

***

Lähdin vielä varmuuden vuoksi käymään virallisessa NGO:iden COP15-seuraamistilassa katsomassa olisiko sisäänpääsy jotenkin mahdollista. Päästessäni sinne minut otti vastaavaan joukko hymyileviä järjestyksenvalvojia. He ohjasivat minut infotiskille, ja sain äkkiä pienen paperilätkän jolla pääsin suureen saliin. Näin siis kävi - olen vihdoin virallisessa COP15-tilassa! Lähetin saavutuksesta viestin muille seuruelaisille, jotka saapunevat tänne kohta. Tässä tähän mennessä kuultujen punaisia lankoja:

Kiina: "Tarjoudumme leikkaamaan 40-45% vuoden 2005 hiilipäästöistä vuoteen 2020 mennessä."

Brasilia: "Olen turhautunut. Tästä on puhuttu niin kauan ja koko ajan käy selvemmäksi, että ongelma on PALJON vakavampi kuin koskaan on voitu kuvitella. Lupaamme siis leikata päästöjämme 36,1 - 38,9 % vuoteen 2020 mennessä. Lupaamme myös vähentää sademetsien hävittämistä 80% vuoteen 2020 mennessä. Täytyy muistaa, että pelkät rahat ja säätiöt eivät ratkaise tätä ongelmaa! Ilmastonmuutokseen torjuntaan käytettävät rahat eivät ole 'lahja' kehitysmaille - ne ovat maksu viime vuosikymmenten aikana ilmakehään päästetyistä kasvihuonekaasuista."

Sopimusluonnos on tullut nettiin Guardianin sivuille: COP15-sopimus

17.12. Ajatuksia ja ohjenuoria keskiviikon seminaarista

Alec Estlander: Kun ISY:n monipuolinen ja kokenut retkue totesi että pääkallonpaikalle eli Bella Centeriin ei ollut pääsyä, vaihtoehtoisten ohjelmien kehittäminen oli vilkasta ja tehokasta mukavan pikku hotellin olohuoneessa.

Useat meistä löysivät tuota pikaa itsensä KlimaForum09:ssä, aivan päärautatieaseman kupeessa. Sinnehän sitäpaitsi pääsi suoraan julkisilla, ilman poliisien ja muiden estelyä.

Monipuolisesta ja osittain korkeatasoisesta ohjelmasta minua viehätti eniten luento "The use of renewable energy for a better future in India". Sen piti Joachim Golo Pilz, saksalainen joka on asunut 25 vuotta Intiassa, ja edustaa Brahma Kumaris World Spiritual University:ä.

Tämä BK-yhteisö on 15 vuoden ajan rakentanut useita aurinkovoimaan perustuvia energiaratkaisuja eri puolille Intiaa. Yleisin ratkaisu on auringonvalon heijastaminen peilestä muodostetusta heijastimista (suurin ja uusin 16 m2) joko vesiputkeen tai metallimutikkaan, joista saadaan höyryä moniin tarkoituksiin, esim. ruoan laittoon BK:n yhteisöissä.

Nyt on tavoitteena 1 MW:n aurinkovoimalan rakentaminen. Mutta hra Pilz uskoi selvästi enemmän pienimutoiseen, paikallisella osaamisella ja työvoimalla rakennettuun tekniikkaan.

Esitelmaa höysti vahva usko kasvissyönnin tärkeyteen, ja myönteisen ajattelun voimaan. "Ajattele hyvää itsestäsi, niin saat aikaan ihmeitä. Ajattele hyvää lähimmäisistäsi ja ihmisistä joita kohtaat, niin hekin ajattelevat myönteisesti. Ajattele hyvää maailmasta, niin sen tilanne paranee." " Luo itsellesi hyviä malleja tulevasta maailmasta, niin ne toteutuvat. Kollektiivinen positiivinen ajattelu muuttaa maailmaa!" Hyviä ohjeita, jotka eivät paljon maksa, mutta voivat saada aikaan ainakin pientä positiivissuutta.

Lopuksi tekee mieli siteerata Lester R Brownia yhdestä eilen jaetusta lehdestä "Ode": "This century will witness the relocalization of the world energy economy as countries begin to tap indigeniuos sources of renewable energy"

Kommentteja retkueen jäseniltä tähän mennessä nähdystä:

Anna-Maija Wikström: "Lollannin ilmastopuisto oli todella mielenkiintoinen. Hienoa, että jossain satsataan uusiutuviin energiamuotoihin ja nostetaan paikan imagoa lähes taivaisiin. Kadehdittavaa."

Ilkka Savolainen: "Neuvottelut ovat nyt kääntyneet hieman parempaan suuntaan. Aamupäivällä näytti vielä huonolta, nyt tilanne on parantunut."

Birgitta Markelin-Estlander: "Klimaforumissa on tosi hieno vapaa ilmapiiri, jossa viihtyvät nuoret ja vanhat. Ei mitään tarkastuksia, ei kontrollia. Ystävälliset poliisit ympärillä. Toimiva kaaos."

Päivi Kippo-Edlund: "Lollannin aaltovoimala oli vaikuttava kokonaisuus!"

Jaakko Kuisma: "Vetytalousalueen kontti jäi mieleen."

Kari Wellman: "On ollut tosi kivaa tavata saman alan suomalaisia kollegoja. Kotiväelle on ollut mukava leuhkia että on Kööpenhaminassa juuri kun täällä tapahtuu, mutta nyt vähän hävettää kun kotonakin tiedetään että sisään ei olla päästy."

Virpi Valkeapää: "Hienoa olla tapahtumien keskipisteessä! Kokous näkyy katukuvassa. Kollegoiden tapaaminen ja verkostoituminen on ollut kiintoisaa. Ekskursio Lollantiin oli erinomainen!"

Miia Wallén: "USA:laisten kanta on tullut harmillisen selväksi - katsotaan mitä muut päättävät ja päätetään sitten itse jotain omiin suunnitelmiin sopivaa. Se ei lupaa hyvää huomisten neuvottelujen kannalta."

Kaarle Kupiainen: "Tänään on keskusteltu siitä, että jonkun on uusia ratkaisuja alettava käytännössä kokeilemaan. On nähtävä se vaiva, haettava rahoitus ja aloitettava pilottihanke. Muutenhan mitään ei koskaan tule todellisuudessa tapahtumaan. Toivottavasti tällaista toimintaa nähdään Suomessakin."

Marja Jallinoja: "Kun tiedetään että tulee tällainen kokous, miksi delegaatioiden kokoa ei etukäteen rajattu? Jos asioista olisi ajoissa päätetty, näitä sisäänpääsyongelmia ei olisi tullut. Muuten mieleen on jäänyt Lollannin leväfarmien tehokkuus - biomassan kasvatus 2 kilosta 75 kiloon kahdessa viikossa yhdyskuntajätteen ravinteilla."

Tiina Virtanen: "Ihanaa ruokaa. Ihanaa katsoa, miten tanskalaiset uskaltavat kokeilla. Joustavaa ja vieraanvaraista kansaa."

16.12.2009 - Kansainvälinen järjestäytynyt kaaos

Terveisiä maailman ilmastopolitiikan tämänhetkisestä keskuksesta - tai ainakin melko läheltä. ISY:n delegaatio saapui lämpimään Kööpenhaminaan kotimaan pakkasista tänä aamuna, ja uutisia seuranneina tiesimme, että sisäänpääsy Bella Centeriin on pitkän jonotustyön takana. Siksi lähdin jonoon heti lentokentältä seurueemme lehdistö- ja neuvottelijastatuksellisten kanssa sillä välin kun muu seurue jatkoi hotelliin. Bussi kongressikeskukseen kulki joutuisasti toisin kuin metro, jonka tien aktivistit olivat katkaisseet.

Bella Centerin lähialueella oli aivan omanlaisensa tunnelma. Liikkeellä oli yhtä vähän ihmisiä kuin yleensä aamuisin työmatkalla, mutta rakennuksen takana pyöri valtava merituulivoimala ja vahvojen aitojen nurkkauksiin oli pysäköity kymmeniä poliisiautoja täynnä poliiseja sekä YK:n joukkoja. Oli hiljaista ja rauhallista, mutta muuhun oltiin selvästi valmiina. Ei aivan suotta - moni aktivistijärjestö on etukäteen kertonut yrittävänsä tunkeutua neuvottelupaikalle tänään.

Pitkän alkujonotuskanavan päässä odottivat erilaisten kansalaisjärjestöjen edustajat lehtineen, lentolehtisineen ja sanomineen. Kävellessämme ohitse Greenpeacen feissari toteaa: "Oletteko menossa neuvottelupaikalla? Onnea, tämän ongelman ratkaisu riippuu teidän onnistumisestanne!" Paikalla on paljon eri asioita - kasvissyöntiä, ilmasto-oikeudenmukaisuutta, sosiaalista oikeudenmukaisuutta - edustavia järjestöjä äänentoistojärjestelmineen ja kyltteineen ("Be a vegan, save the planet!") ja paikalla oli jopa polkuvoimalla toimiva äänentoistojärjestelmä. Alue haisee julkiselta vessalta. Tuntien jonottaminen on ilmeisesti ollut liikaa monien turnauskestävyydelle.

Loppusuoralla ihmiset jaettiin statusluokan mukaan. Neuvottelijoille ja lehdistölle oli omat käytävänsä ja etukäteen rekisteröityneille tarkkailijajärjestöjen edustajille omansa. Ystävällinen tanskalaispoliisi ohjeisti, että uusia rekisteröitymisiä ei oteta enää vastaan. Ei tänään, ehkä huomenna kello 8. ISY:läisten kannalta se tarkoitti käytännössä kokouspaikalle pääsemättömyyttä, sillä jo etukäteen liikkeellä on ollut tietoa, että NGO:iden sisäänpääsyn rajoituksia tiukennetaan loppuviikolla ennestään. Toivotin onnea sisään menijöille ja lähdin kertomaan huonoja uutisia väelle. Bella Centerin metroasema on edelleen suljettu ruuhkan vuoksi.

Keskustelimme seurueen kanssa tilanteesta hotellissa ja päätimme suunnata kokouksen sijaan Klimaforumiin - kansalaisjärjestöjen järjestämään varjotapahtumaan, jossa niin ikään on seminaareja, luentoja ja keskusteluja. Suuri ryhmä vaelsi ensin paikallisia toimivia ja ahkerasti liikennöityjä pyöräteitä ihaillen syömään viihtyisää kasvis-meze-buffet-ravintolaan ja sitten kohti DGI Byen -kongressikeskusta, Klimaforumin pitopaikkaa. Matkalla saimme viestin, että mukanamme olleet lehdistöpassilliset ovat vihdoin päässeet sisälle Bella Centeriin - yli 3 tunnin jonottamisen jälkeen. Seurueemme odottaa innolla heidän tapaamistaan illalla ja kuulumisian saamista paikan päältä!

ISY:n joukko on parhaillaan hajaantunut Klimaforumiin katselemaan "ihmisten ilmastokokouksen" tarjontaa. Monet meistä poimivat saapumisaulasta värillisiä nauhoja takkinsa liepeeseen tai hattuunsa ilmentämään niitä ympäristö- ja maailmanpolitiikan osa-alueita joista on eniten kiinnostunut. Näin tämän ilmastofoorumin osanottajat voivat näin helposti ryhtyä keskustelemaan itselleen tärkeistä asioista heti kohdattuaan. Parhaillaan menossa on dokumenttielokuva Age of stupid. Suuri sali on lähes täysi ja tunnelma keskittynyt. Meneillään ei ole vain tavallinen luentotilaisuus. Kaikki tietävät, että tästä kaupungista odotetaan viikon lopulla suuria uutisia. Synkkään tulevaisuuten sijaitseva elokuva kysyy, miksi ihmiset eivät pystyneet ajoissa muuttamaan toimintatapojaan vaikka se olisi ollut mahdollista. Lentokoneella paikalle tullut ISY:n seurue pyöriskelee tuoleissaan.

(Myöhempi ajankohta) Pienemmät ISY:läisten joukot liikkuivat iltapäivällä vapaasti pitkin Kööpenhaminaa. Kävin Kööpenhaminan kaupungin "Hopenhagen"-torilla, jossa se esittelee infrastruktuuriaan ja tapoja säästää energiaa. Käytännönläheiset esittelykopit olivat varmasti lapsille mieleen. Etenkin poljettava led-valoilla varustettu joulukuusi oli suursuosikki.

NG-järjestöjen pääsemättömyys Bella Centeriin on herättänyt turhautumista suurissa väkijoukoissa, ja lähellä Tivolia puhkesi aiheesta mielenosoitus. Väkijoukko vaati, että näin tärkeistä asioista pitäisi päättää yhdessä aivan niin kuin etukäteen on sovittu. Myöhemmin näimme, että mielenosoituspaikan suuntaan kulki hälytysajoneuvoja ambulansseista poliisiautoihin ja helikopteri kaarteli kohdan yllä.

Illallisessa seurueen tapaamisessa kuulimme viimein uutisia COP15-kokouksesta lehdistö- ja neuvottelijaosaston edustajilta. Kuulemma etenemistä eiliseen nähden ei ole juuri tapahtunut: kehitysmaat tahtovat edelleen sopia uudelleen kokoustavasta, eikä asiaa olla päästy käsittelemään. Käytävillä on tyhjää, ja oheistapahtumien järjestäjät suunnittelevat tapahtumiensa siirtämistä pois Bella Centeristä yleisön puutteessa. Näinkö tämä toimii? Jäämme odottamaan huomisen uutisia. Lähdemme tosin huomenna Lollantiin katsomaan paikallista uusiutuvan energian aluetta, mutta toivottavasti luvattu COP15:n live-stream-katselutila järjestyy perjantaiksi. Ja ennen kaikkea - toivottavasti valtiot nyt saavat aikaiseksi kunnollisen sitovan kyllin kunnianhimoisen yhteisymmärryksen.

Terveisin Sanni, ISY:n sihteeri

15.12.2009 - Matkalla Kööpenhaminaan

ISY:n 25-jäseninen delegaatio lähtee matkaan kohti COP15-ilmastokokousta aikaisin huomisaamuna. Tässä vaiheessa on epäselvää, pääseekö kukaan ryhmän jäsenistä kokouspaikalle, sillä YK:n sihteeristö on rajoittanut pääsyä Bella Centeriin voimakkaasti osallistujien määrän ylitettyä odotukset. Neuvottelut ovat kuitenkin koko ajan käynnissä, ja dokumentaatiota kokouskeskuksen tapahtumista tulee koko ajan webcast-lähetyksinä.

Tällä sivulla seurataan tapahtumien kulkua ja tunnelmia paikan päällä Kööpenhaminassa. Toivotaan neuvottelijoille onnea yhteisten ilmastotavoitteiden hyväksymiseen!